[Tämä on sarja postauksia, joihin kirjaan jokaisen havaitsemani asian, joka saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että paremmat enkelinsä kadottanut ihmiskunta ajaa itsensä kohta seinään ihan ilman ulkopuolista apua. Myöhemmin näihin voi soveltaa siinä määrin jälkiviisautta kuin mahdollista. Jos on ketään enää soveltamassa yhtään mitään.]
The Myyttisen Tapaamisen päivä.
AAMULLA...
Heti aamusta Washington Post huomauttaa - jälleen - oudosta maailman tilasta: Amerikan presidentti läpsii demokraattisia valtioita avokämmenellä ja halailee verisiä diktaattoreita. Siis sama presidentti, joka syytti Obamaa pehmoilusta NK:n suhteen.
NY Times puolestaan on huolissaan siitä, millaisia ansoja kahden eri kulttuureista tulevan herkkänahkaisen egotapauksen tapaamisessa voi olla.
Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltoila näkee tapaamisessa uhan ydinaseiden kannalta: jos yksi verinen diktatuuri pääsee Trumpin kanssa herkkupöytiin uhkaamalla ydiniskuilla Amerikkaan, mikseivät muutkin veriset diktatuurit pyrkisi samaan? (Ylen radion Ykkösaamussa)
... JA MYÖHEMMIN PÄIVÄLLÄ...
Tapaamisen aikana allekirjoitettu ”sopimus” on tyhjä paperi, joka ei sido P-Koreaa yhtään mihinkään, koska siinä ei ole mitään sanktiota eikä seurantamekanismeja. Sen sijaan USA lupaa vastapuolelle turvatakuita ilman oikeastaan mitään vastinetta. Jos olisin E-Korea, Kiina tai Japani, olisin erittäin ihmeissäni.
Maailman ehkä tunnetuin Korea-asiantuntija, Robert E. Kelly (se symppis proffa jonka lapset tulivat riekkumaan kesken tv-haastattelun), kuittasi tuoreeltaan näin: ”God, this is just depressing. All that hype for this? All that drama and the Nobel talk? Come on, art of the deal. This is it? This is, well, pathetic given that the US president was personally involved.”
Politiikkaradiossa kokoonpanolla Vanhanen-Haavisto-Tuppurainen-Toivakka oltiin huolissaan siitä, että Trumpin touhut työntävät maailman 2. maailmansotaa edeltävään maailmaan, jossa Suurten Johtajien keskinäiset henkilökohtaiset suhteet ja mielialojen muutokset käänsivät sodan ja rauhan vipuja ja synnyttivät sotia, joiden tarkoituksesta kansalla ja sotilailla ei ollut välttämättä mitään tarkkaa käsitystä.
Privaatisti ihmettelen edelleen, mikä on Trumpin motiivi liehitellä Kimiä ja Putinia ja samaan aikaan hylkiä ja ivata läntisiä demokratioita. Keittiöpsykologina arvelen, että tämä selvästi persoonallisuudeltaan rikkinäinen vanha mies kadehtii näitä julmia kollegoitaan ja havittelee itse maassaan asemaa, jossa voi sanella politiikan, eliminoida vastustajiaan, tukahduttaa kriittisen median - ja tehdä diilejä ainoastaan ja vain oman mielensä mukaan.
We’ll see what happens.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit käyvät moderoinnin kautta ennen julkaisua.