Lopetin väliaikaisesti tänne postailun elokuun lopulla. Venäjä, ISIS ja Ebola olivat liikaa yhden taviksen työkalupakille. Ihmisellä on sentään perhe, työnsä, bändinsä ja muita asioita, joiden varassa pää pysyy harteilla ja joiden rakenteisiin voi paeta sitä, että koko ihmislaji vaarantaa aika ajoin olemassaolonsa. Joskus on oikea ratkaisu olla märehtimättä kovin tarkkaan ihan kaikkea.
Mutta nyt on uusi vuosi, annus horibilis 2014 on takana ja meillä täytyy olla jotain toivoa siitä, että tarina jatkuu. Niinpä minäkin sitten päätin, joululoman ja perheen yhteisen ajan virkistämänä, palata tälle pelikentälle. Päivää vaan.
Kun naputan tässä aipäidini kuvitteellisia näppäimiä voin samalla havaita reaaliaikaisesta valuuttakurssidatasta toisella välilehdellä, että kun eilen illalla taalalla sai 60 ruplaa, sillä saa juuri nyt 63 ruplaa. Onneksi en ole dollarilainaa ottanut sikäläinen yrittäjä.
En aloita uudelleen mitään venäjä-jeremiadia, vaan muistutan, että itänaapurin talouskaaos johtuu kolmesta tekijästä: aika kurjasta hallinnosta ja talousosaamisesta, länsipakotteista ja öljyn hinnasta. Noiden prioriteetissa viimeinen on ensimmäinen: ellei öljyn ja maakaasun hinta olisi lähtenyt laskuun, Venäjä olisi voinut jatkaa yhden kortin talouspeliään vielä ainakin hetken. Maan kriisiytymisen taustalla on pitkälle juuri maton lähteminen äärimmäisen kapean ja valtiojohtoisen vientiteollisuuden alta.
Tässä ei ole mitään uutta niille, jotka lukevat yhtään talousuutisia. Mutta se mistä ei vielä niin paljon puhuta, on se, että fossiilisten polttoaineiden hinnan alamäki on globaali ja tulee vaikuttamaan myös muihin tuottajamaihin. USA on liuskekaasullaan ja -öljyllään päässyt osin irti Lähi-idän öljystä ja luonut myös tuhansia työpaikkoja Dakotan liuskekentille, mutta näidenkin fossiilisten hinta on jo laskenut alle tuottavuusrajan kun barrelin arvo on vajonnut - eikä löpön pumppaus kivimaaperää rikkomalla ei ole ihan ilmaista.
Yhtäältä tästä pitää olla huolissaan. Eiväthän taloudellinen epävakaus, tuotantorakenteen muutos ja työmarkkinoilta vapautuva työvoima koskaan ole toivottavia ilmiöitä. Mutta nyt jos koskaan kriisisissä on myös mahdollisuus. Muiden muassa teknillisen fysiikan professori Paul Lund Aalto-yliopistosta ja Lappenrannan teknillisen korkeakoulun professori Christian Breyer ovat aivan viime viikkoina ja kuukausina avanneet lukuja, joiden valossa kotimainen uusiutuva energia (tuuli + aurinko + bio) aivan hyvin, jopa helposti, riittää korvaamaan koko Rosatomin suunnitellun voimalayksikön. Kotimaisen uusiutuvan systemaattinen käyttöönotto ja kehittäminen takaisi meille mahdollisuuden irtautua fossiilisesta tuontienergiasta ja tuontiatomeistakin.
Kyse on poliittisesta tahdosta. Jos sitä on, on myös mahdollisuudet luoda samalla osaamista ja työpaikkoja ja uusia vientimahdollisuuksia, joilla olisi kaiken päälle eettisesti hyvä profiili. Ajatelkaapa ihan oikeasti.
Olemme nyt jäljessä Ruotsia, Tanskaa, Saksaa, Hollantia ja muita hereillä olevia verrokkimaita, mutta meillä on kaikki edellytykset mennä niiden rinnalle, osin edellekin. Ja jos tämä on mahdollista Suomessa, se on mahdollista muuallakin. Ja kun syntyy mahdollisimman paljon esimerkkejä siitä, että yhteiskunnat voivat toimia ja menestyä myös taloudellisesti ilman fossiilia ja ilman atomia, maailman energiatuotanto ja -teollisuus menee uusiksi. Ja kun se tapahtuu, öljyllä pystyssä itseään pitävät harvainvallat menettävät jalansijansa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja koska näin on, ojasta vielä noustaan. Luoja antakoon päättäjillemme sekä oikeaa tietoa, viisautta käyttää sitä että selkärankaa tehdä päätöksiä sen pohjalta. Mutta käykö näin? Emme voi kuin odottaa pimennysverhon avautumista. Ennen sitä voit itse vaikka käydä vaihtamassa sähkösopimuksesi sataprosenttiseen tuulisähköön. Se vie verkossa aikaasi noin kymmenen minuuttia, ja sen kautta osaltasi vaikutat siihen ympäristöön, jossa päättäjien päätökset syntyvät.
