Se on taas näitä tämän talven lauantaipäiviä: Rajat kiinni -liike pitää mielenosoituksiaan Helsingissä ja Seinäjoella, ja Helsingissä on yksi vastamielenosoittaja otettu poliisin toimesta kiinni, koska meni rajoitusteipin toiselle puolelle sanomaan että "ei rasismille, ei fasismille". RK-liikkeen mustapukuiset miehet muistivat myös valistaa kanssanaisiaan, että yksin ei kannata liikkua kaupungilla hämärän tultua. Kun katson tuota porukkaa, en minäkään uskaltaisi.
Lähes samaan aikaan EU-diplomaattina työskentelevä ulkomaalaistaustainen mutta Suomessa syntynyt ja kasvanut Aysu Shakir avautui omalla fb-sivullaan kaikesta siitä aggressiivisesta rasismista, joka on seurannnut häntä Suomessa koko elämän ajan ja joka on nyt kuumentunut tuntemattomien lähettämiksi teloitusfantasioiksi, joissa Aysun lisäksi giljotiiniin työnnetään jokainen suvakki.
Julkisia, henkilön henkeen kohdistuvia uhkauksia saa kirjoitella ja hehkuttaa mielikuvilla teloitettujen suvaitsevaisten verestä, mutta jos menet sanomaan rasistia rasistiksi ihan kasvoista kasvoihin livenä, kirjaimellisesti omalla naamallasi, poliisi pidättää sinut. Suomalaista arkea vuonna 2016.
Nyt minäkin tietysti sorruin nousevan fasistisen Suomen perspektiivistä katsottuna poliittiseen epäkorrektiuteen. Tänäänhän HS-mielipiteessä eläkkeellä oleva Helsingin kaupunginlakimies Kari Ruutu ystävällisesti huomautti 'maahanmuuttokriittisiin' kirjoittelijoihin viitatessaan, että "he eivät ole niin taitavia sanankäyttäjiä kuin (presidentti) Niinistö, ja kirjoitukset ovat usein kömpelöitä ja tyyliltään heikkoja. Näitä kirjoittajia vastaan hyökätään kutsumalla heitä äärioikeistolaisiksi, rasisteiksi, fasisteiksi ja natseiksi. Kun ei ole asiallisia perusteluita, nimitellään toista mieltä olevia." (http://www.hs.fi/paivanlehti/06022016/a1454652577142)
Meinasin tukehtua aamukahviini. Mahtavatko teloitushaaveilla mässääjät ollakin vain niitä 'kömpelöitä ja tyyliltään heikkoja' sanankäyttäjiä, rassukoita äidinkielirajoitteisia, joita ei saa kutsua rasisteiksi silloinkaan, kun he toivottavat toisenvärisille, -uskoisille ja -kielisille nopeaa niskalaukausta sorakuopan reunalla?
Niin kai sitten. Pitäisi varmaan pyytää anteeksi, että vihjaisin Aysu Shakirille giljotiiniviestin lähettänyttä tyyppiä rasistiksi. Vaan en pyydä, koska rasisti on rasisti. Silloinkin, kun ne kokoontuvat Suomessa, outoa kyllä, englanninkielisen nimen alle ja väärinkäyttävät norjalaisen muinaisjumalan brändiä.
Samalla pitäisi kansalaisen muistaa olla lojaali sille kempeleläiselle uskovaisinsinöörille, joka tänäänkin Ylen uutisessa muisti kehottaa kansalaisia 'tasapainoilemaan ääripäiden välillä' (http://yle.fi/uutiset/sipila_suomessa_ei_osata_keskustella_pakolaisasiasta/8653718). Koska insinööri ei taaskaan määritellyt, mikä se toinen ääripää on (oletan, että insinööri sentään pitää suomalaisia rasisteja yhtenä ääripäänä), olen pakotettu päättelemään, että se olen minä ja kaltaiseni ihmiset.
Mehän nimittäin olemme vastakohta Rajat kiinni -remmille: pidämme kaikenvärisiä ihmisiä tasa-arvoisina; edellytämme että kaikilla ihmisillä Suomessa on samat oikeudet ja velvollisuudet, taustaan katsomatta; edellytämme että oikeuslaitos kohtelee kaikkia samoilla mittareilla, vain tekoja eikä pärstävärkkiä arvioiden; pidämme tärkeänä että Suomesta saa kv-lain ja -sopimusten mukaisesti hakea turvapaikkaa ja pakolaisstatusta, ja muuttaa tänne myös työn, opintojen tai ihmissuhteen perusteella.
Emme me toisessa ääripäässä muuta vaadi. Jos tämä on suomalaisille ja heidän hallitukselleen liikaa, maasta lähteminen alkaa olla täysin realistinen vaihtoehto. Ja uskokaa pois: jos se ois helppoo, oisin tehnyt sen jo. Vaan se on vaikeeta, etenkin tässä erittäin keski-ikäisessä iässä kaikkine olosuhteineen ja vastuineen ja kulahtaneine työmarkkkinakelpoisuuksineen.
On tuota kyllä tullut mietittyä, koska nyt käynnissä olevan pelin siirrot eivät hyviltä näytä. Jos Suomi tekee ratkaisevia kiristyksiä maahantuloon, äärioikeisto tulkitsee sen nopeasti mandaatiksi kiihdyttää uhkaa ja iskuja sekä ulkomaalaisia että tunnettua suvaitsevaistoa vastaan. Jos Suomi ei kiristä linjaa, äärioikeisto voi kiristää omaansa ja sen toimintatapoja - siis liukua yhä selvemmin terrorin polulle (ikään kuin polttopullojen heittely rakennuksiin ei olisi terroria). Ja kun nämä voimat ovat kerran järjestäytyneet ja toimivat entistä avoimemmin nimillään ja kasvoillaan, niiden purkamista on koko ajan vaikeampi tehdä. Exit plania ei kohta ole.
No, ehkä näitä kuvioita ei tarvitse miettiä silloin jos kansainväliset sopimukset ja sitoumukset turvapaikasta aktualisoituvat omalle kohdalle jonain päivänä. Jos tämä maa nimittäin tätä rataa jatkaa, mikään ei ole mahdotonta.
