En ole raitis enkä äänestä kristillisiä. Pidän viskeistä, juon etenkin kesällä olutta. Kännissä olen ollut viimeksi niin kauan sitten, että en muista, heh heh. No, oikeasti muistan kesällä 2011 eräät mahtavat synttärit Kanadassa, mutta niistä muistankin vain osan. Sen jälkeen on ollut taas asiallista maistelua jo viiden vuoden ajan.
Suomeksi: alkoholi ei ole minulle ongelma, onneksi. Sen sijaan se on ollut ongelma, joskus lopullinen sellainen, eräille sukulaisilleni ja ystävilleni. Jotkut heistä ovat niukin naukin kiivenneet pullon pohjalta takaisin elävien kirjoihin, mutta ennen sitä aiheuttaneet ympärilleen ns. lähtemättömiä muistoja ja yhteiskunnalle jonkin verran kuluja.
Kiitänkin suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa siitä, että keskuudessamme on edelleen näitä lahjakkaita ja kirkkaita ihmisiä, jotka olisivat kuolleet varsin nuorina alkoholisairauksiin ilman a) viinan saatavuuden rajoituksia ja b) julkisesti kustannettuja sairaanhoitopalveluja, joihin ei tarvita kallista yksityistä sairausvakuutusta tai paksua lompakkoa. Toivon, että omien lasteni aikuistuessa tällainen turvaverkko on jatkossakin olemassa, koska alkoholisairaudet eivät katso, keneen ne iskevät.
Turvaverkon olemassaolo on poliittisen päätöksenteon asia. Kansalaiset kun voivat toivoa Suomeen halpaa viinaa, jota saa koko ajan kaikkialta, tai he voivat toivoa sitä, että tässä erittäin vinoutuneen alkoholikulttuurin maassa pysyisi voimassa rakenteita, joilla a) pidetään yllä ero sivuvaikutuksiltaan haitallisen nautintoaineen ja peruselintarvikkeen välillä, ja b) hoidetaan niitä, jotka horjahtavat lasin reunalta.
Tekopyhimmät meistä tuntuvat toivovan näitä kaikkia yhtä aikaa. Poliittiset vaikuttajat ja parlamentaatiset lainsäätäjät päättävät, ketä kuuntelevat ja miksi.
Hurskas ajatus siitä, että vapaampi ja huokeampi alkoholin saatavuus opettaisi suomalaiset "eurooppalaisille", tosiasiassa parin kolmen Välimeren maan, viinitavoille, on perusteeton. Millä mekanismilla minä joisin vähemmän viskiä tai jotain 9 prosentin superolutta, jos sitä saisi naapurimarketista edukkaaseen hintaan? Sitä paitsi punkkumaiden kirroosiluvut ovat aikamoisia - maksa kun ei kysele, juonko känniin vai ruoan kanssa, jos juon joka päivä.
Hallituksen alkoholilakiuudistuksen takana on kaksi teesiä:
1. Ihmisiä ei saa kohtuuttomasti paimentaa.
2. Suomen talous on saatava nousuun.
Olen samaa mieltä molemmista teeseistä ja täysin eri mieltä siitä, että brenkkua myymällä näiden teesien ajatukset toteutuvat.
Ensin teesi 1. Olen sitä mieltä, että vastuullisen ihmisen on vapaasti saatava toimia haluamallaan tavalla niin pitkälle kuin mahdollista. Samaan aikaan yhteiskunnalla - siis meillä kaikilla yhteisönä - on velvollisuus taata toistemme turvallisuus ja hyvinvoinnin edellytykset.
Haluaisin tässä sanoa hallitukselle, että toisin kuin uusliberaalin politiikan ihmiskuva haluaa uskoa, ihmiset eivät aina toimi hirveän tietoisesti, vastuullisesti ja viileän rationaalisesti. Uusimman neurotutkimuksen mukaan teemme päätökset ennen kuin olemme niistä edes tietoisia; syvät aivomme heittävät lanttia fiilispohjalta ja tiedottavat aivokuorelle vasta jälkikäteen. Alkoholi on yksi tehokkaimmista aineista, joilla fiilistä nostetaan ja rationaalisuutta lasketaan. Siksi siitä niin tykätäänkin, minä muiden mukana. Fiilispohjalta toimiva otus ei laske, miten hänen toimintansa vaikuttaa häneen itseensä ja hänen ympäristöönsä. Valitettavasti.
Lasku yksin suomalaisista alkoholifiilistelijöistä on miljardeja euroja joka jumalan vuosi, eikä sillä ole mitään tekemistä sen vapauden, valinnanvapauden ja holhoamattomuuden kanssa, josta on kiva puhua politiikkaa. Alkoholi kun laulaa sellaista laulua sadoille tuhansille suomalaisille joka päivä, että todelliselle yksilön vapaudelle ja sen mukana väistämättä tulevalle vastuulle (piti siitäkin muistuttaa) ei sulosointujen kaikuessa jää mitään tilaa
Sitten teesi 2. Hallitus haluaa nostaa Suomen talouden muun muassa tukemalla vähittäiskauppaa. Tämä tapahtuu, ei kauppoja ja kulutusta innovatiivisesti kehittämällä, vaan lisäämällä alkoholin myyntiä ja myyydyn alkoholin voimakkuutta, todennäköisesti siksi, että ihan varmasti ainakin osatavoitteeseen päästään. Asiakkaita piisaa iltamyöhään ja kassa hyräilee.
Tähän sisältyy kaksi pientä ongelmaa:
1. Yhden tuotealueen nostaminen tällä tavalla kärkeen ei ratkaise yhtään mitään ongelmakentässä, jossa vakavasti puhutaan tuotteistamisesta, jalostusasteista, laadusta ja innovaatioista. Johonkin nyhtökauraan pitäisi oikeasti laittaa ihan hirveät paukut, koska laatu + terveys + houkuttelevuus + globaalit markkinat. Ja kyllä sitä markettien konseptia ja ostajakokemustakin saisi miettiä - voisiko lähikauppa olla muutakin kuin hyllyjen välissä harhailua ja kaljapullojen keräilyä?
2. Kaupan kate varmasti tulee nousemaan, mutta niin nousevat myös ne miljardikulut, jotka viunan kanssa läträämisestä seuraavat. Tuhansia tällä hetkellä lasinsa reunalla juuri ja juuri tasapainoilevia putoaa väärälle puolelle, kun annetaan kevyt, ystävällinen tuuppaus lapaluiden väliin. Se, mikä katteessa voitetaan, hoitokuluissa ja inhimillisessä tuskassa hävitään, ja rapiat vielä päälle.
Vanhasen hallitus aikanaan laski rapsakasti alkoholiveroa mietojen osalta. Vajaassa vuodessa negatiiviset seurausvaikutukset olivat tulleet silmille niin lujaa, että uudistus vedettiin poikkeuksellisen nopeasti takaisin. Tuo tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Joskus poliittinen muisti on niin lyhyt, että sitä ei oikein edes ole. Mutta sitähän se viina juuri teettää.
* * * * *
Baarit saavat pian olla auki neljään ja myydä juomia mukaan
http://www.hs.fi/kaupunki/a1463720942711
