Meinaan vaan, että olen pannut merkille, että tuolla ja täällä on nyt ryhmiä ja porukoita, verkossa ja ihan naamatusten, jotka pohtivat ja pyytävät muitakin pohtimaan että mitäs tällä tekoälyllä pitäisi oikeastaan tehdä, kun meillä sellainen kohta on. Tai oikeastaan, mitä se pitäisi laittaa tekemään, jotta ei alkaisi keksimään itselleen tekemistä. Äly ja joutilaisuus ovat hieman vaarallinen yhdistelmä.
Niinpä olen päätellyt, että kun nyt joudutaan järjestämään ideapajoja ja perustamaan ryhmiä kokeilemaan ja keksimään tekoälylle järkevää tekemistä, ollaan vähän kuin vahinkolapsen vanhempia. Ei voi enää perua: tuossa se vielä imee rättiä ja välillä ryökkää syliin, mutta ei siinä kauaa mene ennen kuin se uhittelee maailman- ja olemisen tuskassaan, kyselee miksi tänne pitikään syntyä ja syyttää vanhempiaan vitun idiooteiksi ennen kuin paiskaa oven kiinni ja lähtee hajottamaan paikkoja ostarille.
Että nyt on ihan se oikea aika keksiä sille järkevää ja kaikkia hyödyttävää tekemistä. Minulla vaan on se ongelma, että en tahdo millään keksiä.
Mietin päivääni. Aamulla digi tarjoaa hesarin uutiset luotettavammin kuin aamujakelun paperiversiossa, ja jatkaa sitä pitkin päivää. Veeärrän tekoälytön perusäppi näyttää onko juna tulossa ajallaan vai onko edes Hyvinkäällä vielä; jos ei ole, ei tarvitse juosta seisakkeelle. Tylsähkö junamatka menee joko wanhan koulun mukaan kirjaa lukien tai sitten Ylen tekoälyttömästä äppistä asiaohjelmia kuunnellen. Jälkimmäinen jatkuu kävelymatkalla asemalta työpaikalle. Pysyy virkamies näin ajan tasalla ja vaikuttaa uskottavalta kollegojen silmissä, tai sitten vaan erakoituvalta politiikan harrastajalta. Sama asia lopulta.
Koko päivän teen digillä asioita, jotka voisi ehkä piankin antaa tekoälylle! Kaiken maailman sanastot ja käsitesuhteet ja sana-analyysit - siitä vaan. Kävisi nopeammin ja systemaattisemmin ja kun kone nuo semantiikat järjestäisi niin voisi immeinen siirtyä käsittelemään asioita. Tai jotain. Siinä siis työpiste A tekoälylle: mun duunit.
Muuten päivän aikana osin ehkä pikkuisen tekoälyllinen musiikkiäppi soittaa mitä haluan ja vinkkailee mitä muuta voisin kuunnella. Kivaa on se, ja jo vähän liian tehokasta välillä. Ei ole aikaa perehtyä kaikkeen mitä kone tyrkyttää, ja se on ikävää. Samat sanat elokuvista ja kirjoista.
Ruokailuun ja kokkaamiseen en kaipaa tekoälyä, pysyköön poissa kun keitän nuudeleita itselleni tai teen välillä impropöperöä kotiväelle. Riittää ihan tämmöinen valuvikainen ihmisäly siihen ja ihan syötävää tulee useimmiten.
Ja meidän kotisohvalle ei sitten ole asiaa muilla älyillä kuin meidän omilla. Siellä kun ollaan ja tehdään mitä tehdään, katsotaan huumoriohjelmia tai mielipiteet jakavia elokuvia ja juodaan viskiä hieman kerrallaan, ei sitä mikään neuroverkko ainakaan paremmaksi tekisi. Ja jossain vaiheessa mennään nukkumaan, mihin en myöskään kaipaa koneapua, kiitos vaan. Ehkä sitten joskus koneen apua siirtämään minut petiin ja siitä pois, mutta ei vielä.
Että juu, kun tarkkaan ajattelen, niin omaan arkeen en itse asiassa kaipaa tekoälyä yhtään. Olen itsekin hieman yllättänyt.
Mutta kun sille tekoälylle jotain tekemistä on keksittävä, että se ei pitkästyksissään alkaisi tehdä töllön töitä, niin pienen harkinnan jälkeen esitän seuraavia:
1. Laadittakoon algoritmi, joka tunnistaa valheet ja väärät väitteet päättäjien ja sellaisiksi aikovien puheista. Tekoälyn ilmaisukykyinen osa kertokoon kansalaisille, mitä puppua on havaittu ja samalla tekoäly antakoon asioista todennettua taustatietoa, faktoja ja dataa, minkä lisäksi kuvatkoon eloisalla ja ymmärrettävällä tavalla, millaisia hirmuisia seurauksia tulisi, jos kaikkien väärää totuutta höpöttävien tyyppien ajatukset ja ehdotukset pantaisiin sellaisenaan toteen (kyllä yksi tekoäly äkkiä moiset skenaariot mallintaa). Eli niin sanottu Walheen-Paljastus-kone. Ei mikään uusi idea, mutta nyt voisi toimia. Samaisella härvelillä voisi itse kukin testata lauantaina saunassa saadun mahtavan yhteiskunnallisen ideansa mahtavuuden etukäteen, ennen kuin menee sitä kanssaihmisille vaaleissa tarjoamaan.
2. Viittaan aiemmin esittämääni ajatukseen siitä, että tekoäly saisi tehdä mun duunit, jos ei kenenkään muun töitä halua tehdä.
3. Viittaan prof. Timo Honkelan koko elämäntyöhön ja esitän, että tekoäly laitetaan hommiin, joiden seurauksena ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, pystyvät paremmin globaaliin yhteistyöhön ja saadaan maailmaan pysyvä rauha. Tämän voisi jopa ehkä nostaa tuon edellisen kohdan yläpuolelle.
4. Jos tekoäly vielä toisi vähän lisää tunteja vuorokauteen, vähän enemmän aikaa puolison kanssa, jälkeläisille asialliset kämpät ja ihmisarvoiset työt, Suomeen lyhyemmät ja leppoisammat talvet ja minulle sellaisen laitteen joka kertoo, että ei enää viskiä tänään, jatketaan sitten huomenna, jooko. Ja joka hoitaisi avuttomaksi käynyttä ihmistä lempeästi ja hyvin, niin että ne rinnalla kulkijat voisivat keskittyä siihen rinnalla kulkemiseen väsymättä liikaa itse. Se olisi minun mielestä aika hyvä.
En enempää keksi vaikka miten mietin. Että pääsisikö noilla ainakin alkuun?
