Perustulo ja mallintamisen vaikeus

Kansalaisaloite.fi-palvelussa on erinomaisesti edenneen avioliittoaloitteen lisäksi tällä hetkellä aktiivisia aloitteita tasan 50. Yksi niistä on toimenpidealoite perustulosta. Sillä on tällä hetkellä vähän yli 14 000 allekirjoitusta, joten matkaa on vielä eduskuntakäsittelyn rajaan eli 50 000 aloitteeseen, tosin aikaakin on elokuun alkuun saakka.

Erityisesti vihreät ja vasurit ovat hellineet perustuloajatusta jo pitkään. Mallin perustelut ovat sellaiset, joita on aika vaikea lähteä noin vaan rajusti vastustamaan: tarkoitus on virtaviivaistaa yksilölle vaikeita ja hallinolle kalliita  tukiprosesseja, taata minimitulo elämäntilanteesta riippumatta ja antaa mahdollisuus väliaikaiseen työskentelyyn työttömyys- tai opiskeluaikana ilman pelkoa tukibyrokratian lisääntymisestä ja siitä, että tehty työ laskuttaa itsensä muiden tukien menetyksenä. Harva haluaa paiskia hommia, jos sillä ei ole vaikutusta lompakkoon.

Perustulo antaisi yksilölle liikkumavaraa myös vaikkapa elämäntilanteessa, jossa alan vaihto ja uuden ammattitaidon hankkiminen on tullut syystä tai toisesta ajankohtaiseksi. Kansalaisaloitteen perusteluissa tämä on muotoiltu varsin elegantisti: "Perustulo takaa kattavan toimeentulon kaikille ja kaikissa tilanteissa, jolloin väliinputoajaryhmiä ei synny, mitä myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on edellyttänyt käsitellessään nykyisen perustuslain pohjana olevaa perusoikeusuudistusta." 

Perustuloa vastustetaan melko rapsakasti keskustaoikeistolaisissa puolueissa. Takana ovat sekä taloudelliset syyt mallia "meillä ei ole tähän varaa" että moraaliset argumentit pohjalta "perustulo merkitsisi monelle lupaa suoranaiseen slarbaamiseen."

Koska pidän perustulomallia kiinnostavana ja humaanina vaihtoehtona ainakin osalle nykyistä hakemus-, tuki- ja etuusviidakkoa, haluaisin yleistajuiset perusteet ja nimenomaan todistusaineiston sen vastustamiselle. Nuo edellisessä kappaleessa kirjatut yleisväittämät ovat tyhjiä niin kauan, kunnes niitä tukemaan esitetään todennettavaa dataa. Tässä valitettavasti törmään tietämättömyyden seinään.

Moraalisen vastustuksen tueksi on vaikea löytää suoraan numeerista tai kvantitatiivista aineistoa, mutta onko vaikkapa jossain toisessa maassa käytössä vastaava järjestelmä? Voidaanko sen maan työllisyys- ja tukitilastoista saada viitteitä perustulon toimivuudesta suuntaan tai toiseen? Lorvitaanko verrokkimaassa enemmän kuin maissa, jossa perustuloa ei ole?

Taloudelliset argumentit luulisi voivan tuoda kylmien numeroiden valoon suht helposti. Tiettyihin tukiin menee nyt X euroa per vuosi ja perustulon lasketut kustannukset, kk-määrän ollessa vakio, ovat Y per vuosi. Mutta eihän se kuitenkaan noin mene. Pelkästään tällä hetkellä toimivan tukihimmelin arvon laskenta lienee karmeaa puuhaa, vaikka palttiarallaa-lukemia voidaankin tuottaa. Se on se perustulon ja sen vaikutusten laskenta, josta ongelmat tulevat.

Voidaan tietysti todeta, että meillä on juuri nyt niin ja niin monta tukia nauttivaa, jotka siirtyisivät perustulon piiriin, ja se maksaisi sitten kaavan "pääluku kertaa perustulon kk-määrä plus perustulon hallinnolliset kustannukset" -mukaisesti. Mutta kun tuossa yhtälössä ei ole mukana sitä isoa pihviä, jota ei itse asiassa voi edes laskea. Tarkoitan sitä, että emme tiedä, kuinka moni lopulta käyttäisi perustuloa väliaikaisesti vaikkapa uskaltaakseen koettaa uranvaihtoa (onnellinen tyyppi uudessa työssä tuottaa enemmän kuin kärvistelevä zombi joka ei uskalla toimia); kuinka moni tekisi enemmän pätkätöitä; kuinka moni todella jäisi kituuttamaan pienellä perustulorahalla sen sijaan että ottaisi itseään niskasta kiinni. Nämä kaikki vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mikä perustulon todellinen vaikutus kansantaloudessa olisi.

Koska mallin vaikutusten ja kustannusten arviointi on liki mahdotonta, kaikki osapuolet jäävät tietämättömyyden tilaan, mitä tulee kovaan objektiiviseen evidenssiin. Tällöin päätös pitää tehdä arvopohjalta. Tämän myötä tullaan kysymykseen siitä, voiko nykyisessä Suomessa poliittinen päätöksentekosysteemi tehdä mitään päätöksiä tai ratkaisuja arvopohjalta, vai onko ainoa sallittu päätöksentekoperuste taloudellinen. Jos näin on, silloin puhe poliitikasta pitäisi tyystin lopettaa ja vaihtaa termiä. Miettikää sitä joutessanne.

Itse en tietenkään ota tähän kantaa. Tietoni eivät riitä.