"There are about 195 countries in the world. Only a dozen or so can be said to be properly at peace: Iceland, the world’s most peaceful country according to the Global Peace Index, followed by Denmark, Austria, New Zealand, Portugal, the Czech Republic, Switzerland, Canada, Japan, Slovenia and Finland. A tiny proportion of the world’s population reside in these outposts of calm. The list of conflicts, wars, civil wars, insurgencies and permanent states of terror is a much longer one, from the all-too-familiar agonies of Syria, Afghanistan, Iraq, Ukraine, Boko Haram in west Africa, and Yemen through to less well-covered conflicts such as the drugs wars in Mexico and insurgencies from Burma to Armenia and Azerbaijan to (until recently) Colombia."
Sentimentaalinen humanisti kuten minä voisi sanoa, että koko harjoitus meni täysin perseelleen ja ihmisen pahimmat taipumukset voittivat vain noin 70 vuotta - kaksi kokonaista sukupolvea - natsi-Saksan ja Stalinin CCCP:n jälkeen. Siinä eivät ole auttaneet tieteen kehitys, sairauksien voittaminen, tiedon lisääntyminen, ihmisoikeuksien tunnustaminen, elintason yleinen voimakas nousu, rockfestarit, skeittaus, työolojen paraneminen, viisipäiväinen työviikko, My Little Pony, Martti Ahtisaari, nuudeliravintolat ja kissavideot.
On yksi asia, että varakkaiden maiden loputtomasti kusettamat vanhat siirtomaat oireilevat ja kipuilevat edelleen. Mutta on kokonaan toinen juttu, että kaikkien noiden yllä lueteltujen esimerkkien jälkeenkin Euroopan leppoisat kansalaiset kaivavat pikavauhtia kaapeistaan rasistilippikset, tiedevastaiset saappaat ja naisvihaiset käsineet heti, kun loputtomaksi luvattu talouskasvu notkahtaa ja vetää 2-3 prosenttiyksikköä kansantaloudesta. Niin, ei kai sitä sivistynyt ihminen voi hyväksyä että ensi vuonna meillä onkin ostovoimaa enää saman verran kuin keväällä 2011, etenkin jos kaduilla voi nähdä sotia ja toivottomuutta pakenevia resupekkoja. Ikään kuin tässä tahmeassa talouskasvussa ja viennin nihkeässä vetämisessä ei olisi tarpeeksi kestettävää.
Tästä suuresta onnettomuudesta johtuen monet eurooppalaiset, venäläiset ja amerikkalaiset ovat menettäneet kaiken toivonsa ja keksineet ihan uuden tavan piristyä. Se on mahdollisuus ihan kunnon oikeasta sodasta, sellaisesta jossa ydinpommit paukkuvat ja satoja tuhansia kuolee joka päivä ja ympäristö muuttuu elinkelvottomaksi. Siinä ei himmailla eikä tarvitse enää valittaa tehottomista poliitikoista, löysästä maahanmuuttopolitiikasta ja huonosta urheilumenestyksestä. Viimeinkin tapahtuu jotain konkreettista, ja kun mies saa kypärän päähänsä ja kuolemanvaaran iholleen niin vot.
Tämän on ymmärtänyt niin Donald Trump kuin Vladimir Putin. Molempien puheet, ja Putinilla myös teot, tihkuvat taisteluhormoneja, syöttävät ärsykkeitä tikapuuhermoston ‘pakene tai taistele’ -refleksiin, laittavat sykettä kyllästyneeseen sydämeen, liehuttavat lippuja ja kokoavat ihmisiä yhteen huutamaan maan nimeä ja tuuppimaan muunmaalaisia ja -näköisiä, mikä on tietysti kehollisesti terveellisempi tapa viettää iltaa kuin lojua sohvan pohjalla katsomassa Nepalin rekkakuskeja tai Alastonta avioeroa illasta toiseen. Varapresidenttiehdokas Mike Pencen tilaisuudessa pari päivää sitten huudettiin jo aseellista vallankumousta jos Trump ei voita. Kuinkas muutenkaan.
Tämän takia faktoilla ei ole enää merkitystä ja "pommitetaan ne (niiksi kelpaa oikeastaan kuka tahansa) jauhelihaksi" kuulostaa ihan fiksulta dynaamiselta johtajuudelta. Se tuntuu hyvältä, koska meillä oli niin saatanan tylsää että kahden prosenttiyksikön bkt-pudotus tuntui julkiselta ripulipaskat kalsareissa -nöyryytykseltä. Ja meillä oli tylsää siksi, että maailma oli meidän huomaamattamme jo hyvin pitkälle valmis eikä ollut muuta odotettavaa kuin seuraava BB-kausi ja kun siitäkin meni maku niin sitten ei ollut enää mitään. Ei kai vienti vedä kun kaikilla on jo kaikkea ja niillä joilla ei ole, ei ole rahaa muuhun kuin iltakaljaan Pub Sydänkäpysessä mutta on edes siihen.
Kaikki edellä oleva selittää myös Trumpin, tavallaan ainakin. Vastuuton ja vaarallinen ja sosiaalipornahtavasti hullu mies, joka tavoittelee ydinsodan nappulan vieressä olevaa työpöytää, on tavattoman viihdyttävä. Siinä arjen murheet unohtuvat hetkeksi. Ja huomatkaa: Trump on tiedetty kahjoksi jo kauan. Gremlins 2 -elokuvassa on Daniel Clamp -niminen sekopäinen, arvaamaton miljardööri, joka on rakennuttanut paljon Isoja Taloja ja itselleen Manhattanille Clamp Building -hyperpilvenpiirtäjän, jonka uumenista hän junailee kaikkia operaatioitaan, joita on kaikkialla. Hän on niin vallasta sekaisin, että on teettänyt televisiossa esitettäväksi äitelän tunnelmavideon, joka ajetaan eetteriin vain ja ainoastaan maailmanlopun koittaessa. Video luonnollisesti nähdään elokuvan aikana, katso se tästä: http://youtu.be/qzhPzHhnFl0
Clamp on tietenkin Trump-parodia, helppo sellainen. Mutta että jo 1980-luvun lopulla on ollut selvää ja yleisessä tiedossa, että Trump on kyvytön itsehillintään, loputtoman ahne, itsekäs, yhtä käkeä vailla oleva kello, ja siitä huolimatta olemme hänen kanssaan tässä tilanteessa. Tällaiseen lajin sisäiseen katatoniaan eivät muut lajit pysty.
Mutta toisaalta, kaikki tämä antaa hyvän syyn reflektoida hetken ja kysyä, pitäisikö meidän pinnistää omia ja kollektiivisia muistejamme ja palauttaa mieleen ne vaarattomat, maltilliset ja kohtuulliset asiat, joiden ansiosta meillä ei oikeastaan ollutkaan niin tylsää, että nyt pitäisi alkaa tai jatkaa joukkotuhontaa. Muistellaanpa:
Kissat
Pehmeä tyyny ja lämmin peitto
Turkkilainen jugurtti ja pensasmustikat
Perhoset
Big Bang Theory
Blinit
Dvorakin 9. sinfonian toinen osa (Largo)
Ernst Lubitsch
Islannin jalkapallomenestys
Uudet perunat
Ensimmäinen kevätpäivä
Yllättävän hyvä arvosana huonosti menneessä kokeessa
Carl Barksin Aku Ankka
Aurinkopaneelilamput pihamaalla
Jussi Jurkka sanomassa "hyvää ötyä"
Ei meillä niin tylsää ole, vaikka bkt välillä vähän putoaa ja töistäkin joutuu toisinaan pois. Pidetään mielessä nuo hyvät asiat, mitä ne kullakin sitten ovat, niin ei tarvita mitään trumppeja eikä paidattomia machojohtajia. Ne voisi päinvastoin viedä vaikka kantarellimetsälle vähän rauhoittumaan. Ja maailma pelastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit käyvät moderoinnin kautta ennen julkaisua.