keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Porkkanaa kepittämässä

"textiles, clothing, footwear, wood and cork, paper, chemicals, auto-parts manufacturing, base metals, dairy products, wine and other foods, porcelain and ceramics, glassware, technology, telecommunications; ship construction and refurbishment; tourism"

Mikäkö se tuo on? No se on lista Portugalin tärkeimmistä vientituotteista vuonna 2012. Tuolla setillä talous supistuu kolme prosenttia vuodessa, per lärvi BKT-arvoksi tulee 23 000 euroa (Suomi 37 000 euroa) ja päästään eurokriitikoiden kiikaritähtäimeen. Palataan listaan hetken kuluttua.

Portugali on yksi niistä maista, joiden tilanteen syistä ja ratkaisuista yksi talousnobelisti ja yksi entinen amatöörifutari Mikkelistä käyvät kitkaista debattia alan foorumeilla. Raskaan sarjan otteluksi Krugman vs Rehn on ollut toistaiseksi aika tylsä, mutta kun Jose Manuel Barroso pari päivää sitten teki semi-uukkarin austerity-linjan ehdottomuuden suhteen, kuvio muuttui kiintoisammaksi. Krugman on kuukausia toistellut talouskurin vievän vain turmioon, ja että kriisimaiden olisi viisampaa jopa painaa lisää rahaa (no melkein ainakin) kuin säästää itsensä hengiltä.

Minähän en tästä ymmärrä taas yhtään mitään. On aina kamalaa, kun molemmat osapuolet ovat oikeassa. Puhuuhan se Rehn asiaa kun se sanoo että eivät kokonaiset valtiot voi elää aina vain isomman velkakasan varassa, ja Krugman vaikuttaa siinä vertailussa kylän idioottipojalta, joka mutisee että aina voi ottaa lainaa lainan päälle, siittä vaan, ei tippa tapa ja korkoämpäriin ei huku, laina se on joka maailmaa pyörittää.

Mutta kun sama nobeltason hönö huomauttaa, että ei mikään kansantalous nouse, jos palkat pienenevät, korot nousevat, työpaikat katoavat, koulut suljetaan ja eläkeläiset kuolevat nälkään, vastaan on paha sanoa. Rehniläinen isän kädestä -linja alkaa näyttää silkalta sadismilta, jossa kerran syntiä tehnyttä rangaistaan armotta aina seitsemänteen sukupolveen ja hänen kaivonsa saastuu, lehmänsä eivät enää lypsä ja heinäsirkat vievät sekä omatarvekasvimaan että yöunet.

Täältä pimennysverhon takaa ei voi kuin todeta että en tiedä, mikä tässä olisi fiksua. Itse asiassa koko väittely korjauskeinoista tuntuu vähän dorkalta sikäli, että kukaan ei enää puhu taustasyistä. Ja siinä tullaan sitten tuohon alussa olevaan listaan. Katsokaa nyt: kledjuja, korkkia, auton osia, meijerituotteita ja niitä mustia savisia kukkopillejä, joissa on punakeltainen koristelu ("porcelain and ceramics"). Ja vinkkua toki vielä.

Noillako eväillä Portugali nousee ja kääntää 17,5 prosentin työttömyyden, 4,2 prosentin budjettivajeen ja 204 000 000 000 euron (kyllä, siinä on noin monta nollaa) velan plussille? Onko maailmassa todella niin kova kysyntä fado-maan kengille ja punkulle ja taidelasille, että se on mahdollista?

En todellakaan tiedä.

Tulee vaan mieleen, että ihmiset yksilöinä ja yhteisöinä jäävät usein helposti jumiin. Eurokriisidebatti ei tartu kysymykseen siitä, miten kriisimaiden elinkeinorakennetta tulisi muuttaa, vaan kiistakissat kiertävät porkkana-vai-keppi-puuroa muuta maailmaa näkemättä, kuulematta ja haistamatta. Enkä usko, että teemalla "mitä meidän kannattaisi tuottaa nykymaailmassa?" käydään kriisimaissa kovin monta iltamakeskustelua, koska aihe on aivan liian pelottava ja vaikea.

Täsmennän, että en halua kriisimaiden euroeroa enkä pidä persulaista "sitä saa mitä tilaa" -asennetta perusteltuna. Soinin joukot haluavat pelastaa muun Euroopan heittämällä osan aluksen väestä mereen ja olettavat, että tämä ei aiheuttaisi omia aaltojaan ja ristiriitojaan. Se siitä Vennamon perinnöstä sitten.

En halua muuta, kuin että euroalueella mentäisiin akuutin kriisin taakse ja kysyttäisiin, millä alueen maat voisivat kilpailla menestyksekkäästi yhtäältä alueen omien isojen maiden ja toisaalta globaalitalouden jättien kanssa. Vastauksia varmasti löytyy, mutta se vaatii ennakkoluulotonta tarkastelua.

Ai niin. Portugalissa valtion velkaa per lärvi vuonna 2011 oli rapiat 15 000 euroa. Suomessa vastaava muuttuja oli arvoltaan tuhat euroa enemmän. Olisiko aika kysyä, mitä me aiomme tehdä paperin, karibianlaivojen ja minkkiturkkien jälkeen - tai sijasta?

2 kommenttia:

  1. Kun puhutaan kilpailukyvystä, niin yritysmaailmassahan se tarkoittaa nykyään sitä, että Apple ja Samsung putsaavat pöydän, siinä missä loput eivät enää edes tiedä, mihin saliin ruokailu on siirretty.

    Yritysten kilpailukyky on varmasti hyvä asia, mutta mun päähäni ei mahdu, miten samanlaisen pudotuspelin voisi sallia kansantalouksien välillä. Eikö ainoa järkevä johtopäätös ole se, että EU lakkautetaan ja perustetaan tilalle TU, Telluksen unioni? Jonkun Portugalin tukeminen on siinä projektissa nappikauppaa, mutta mikä olisi vaihtoehto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kun tietäisi! Sehän tässä on että ei tiedä edes mistä päästä käärmettä pitäisi ottaa ensin kiinni...

      Poista

Tämän blogin kommentit käyvät moderoinnin kautta ennen julkaisua.