On jo parin viikon ajan pitänyt kirjoittaa tarkemmin Immosen, kansalliskiihkon, fasismin, rasismin ja ksenofobian suhteista. Ne kun eivät ole niin yksioikoisia kuin luulisi; käsitteiden määrittely kuumenneessa sanasodassa olisi ollut paikallaan. Mutta kun viisaammmat, Jari Tervoa myöten, ovat jo sanoittaneet tuota insidenttiä aivan riittävästi, ei minulla ole syytä laittaa lusikkaa soppaan sen enempää.
Sen sijaan pari sanaa tämän päivän (17.8.) piilouutisesta. Timo Soini on ulkoministerin roolissa nimittänyt Pekka Haaviston erityisedustajakseen, jonka tehtävänä on toimia rauhan edistämiseksi Afrikan maissa, eritoten itäisen ja pohjoisen Afrikan turbulenteilla alueilla.
Propsit Espoon isolle pojalle rajan ylittämisestä arkkivihollisen puolelle; Haavistoa parempaa tähän hommaan tuskin löytyy. Tilanteessa on kuitenkin yksi erikoinen piirre: Haavisto tekee tätä uutta tehtävää kansanedustajan toimen ohessa ja täysin ilman erillistä korvausta.
Jos oikein kettumainen haluaisi olla, voisi sanoa, että Soini tässä demonstroi perussuomalaisen kehitysmaapolitiikan ydinpiirteitä: pyritään ehkäisemään pakolaisuutta suoraan kriisialueilla ja tehdään se erittäin pienellä resurssilla eikä käytetä siihen ainuttakaan veroeuroa. Onnistuessaan tehtävässään Haavisto tulisi todistaneeksi, että - presto! - köyhimpien maiden tilanteiden helpottamiseen ei tosiaan tarvita yhtään rahaa!
No, en ole niin kettumainen että sanoisin noin. Sen sijaan toivotan Pekka Haavistolle parasta menestystä vaativassa tehtävässä. Mahdollisen onnistumisen myötä Suomi-kuvakin voisi siinä pikkuisen siistiytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit käyvät moderoinnin kautta ennen julkaisua.