keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Antikristus Olympiastadionilla

Lukaisin lehdestä (HS 23.7.14), että herätyssaarnaaja David Herzog, all the way from the USA, on tulossa heittämään keikkaa Stadikalle. "Onhan noita nähty", tuumasin ja aioin kääntää talousuutisiin. Mutta joku tekstin seassa nappasi huomioni ja luin koko jutun. Onneksi luin.

Ei siinä yksistään ole mitään niin kovin raflaavaa, että Mr. Herzog vihjailee tapahtumaan osallistumisen olevan suositeltavaa mm. siksi, että kuolleista herättäminenkin saattaa olla keikan settilistalla - you shouldn't miss this! Näitäkin on nähty, nimenomaan jenkeissä, eikä suuret sanat suuta halkaise. Palataan asiaan siinä vaiheessa kun sertifioitu vainaa tulee koputtamaan ovelle kuolintodistus kädessä.

Se, mihin takerruin, oli tämä kohta:
Herzogin tavoitteena on tehdä ihmeitä ja saada koko Suomi uskomaan Jeesukseen.
Hän toivoo, että vähintään tuhannet tulisivat uskoon ja että ihmeitä tapahtuisi sadoittain.
"Suomi on kristitty maa, mutta uskonnollisuus on vähän kuivaa. Tämä ei ole vain uskontoa, vaan jotain oikeasti tapahtuu. Luulen, että Suomessa on tapahtumassa muutos. Ihmiset haluavat jotain todellisempaa."

Olen minäkin, agnostinen kyylä kuin olenkin, käynyt riparin ja sen jälkeen on tullut tavattua eri uskontojen katekismuksia, enemmän tai vähemmän, ihan akateemisesti. Siksi kehtaan nyt kuivasti todeta, että sille on syynsä, miksi tätä nyt puheena olevaa elämänkenttää ja siihen liittyviä asenteita ja käyttäytymistapoja kutsutaan uskonnoksi. Siis uskonnoksi. Suomen luterilainen kirkko, ja kaikki muutkin edes vähän valtavirtaisemmat kristilliset kirkot, painottavat että ihmisen ja Jumalan suhteen lähtökohtana on usko. Sekä Jeesus itse että Paavali oikein paksusta rautalangasta vääntävät, että lapsenomainen, ei-järkiperäinen ja luottavasti uskova suhde Jumalaan on A ja O.

Jeesus itse teki evankeliumien mukaan ihmeitä, mutta samalla työnsi niiden merkitystä taka-alalle. Yhtäältä hän korosti, että usko saa aikaan ihmeitä eikä päinvastoin. Hän kieltäytyi tekemästä ihmeitä kun niitä erityisesti pyydettiin, ja toisinaan hän jopa kielsi ihmeparantunutta kertomasta tapahtuneesta kenellekään. "Ihmeitä voi sattua, mutta eipäs elvistellä niillä, ne eivät ole jutun jippo", tuntuu olevan ydinviesti.

Herzog kääntää tämän sujuvasti toisin päin: hänen kauttaan toimii varsinainen ihmekoneisto, jonka tehoilla ja tuhansilla henkeäsalpaavilla tuloksilla maallistunut Suomikin ällistytetään kääntymään. Siinä menee ateisti polvilleen kun Kekkoselle kasvavat hiukset.

Kun Herzog toteaa, että "tämä ei ole vain uskontoa, vaan jotain oikeasti tapahtuu", hän irtautuu ratkaisevasti paitsi kristinuskon, myös uskonnon käsitteestä. Hän on pikemminkin metafyysisen seksivaun seremoniamestari ja siten, suhteessa Jeesuksen omaan ihmekäsitykseen, Antikristus. En tarkoita tuolla mitään kuuskuuskutosia tai petoja vaan yksinkertaisesti henkilöä, joka kääntää Jeesuksen opetukseen ns. persiilleen.

Jotain erittäin amerikkalaista, sellaista "tulos tai ulos" -meininkiä, tuossa kaiken kaikkiaan on. Samaa henkeä voidaan havaita niissä perinteisemmän äärilaidan fundamentalisteissa, jotka etsivät Nooan arkin jäänteitä ja muita konkreettisia todisteita Raamatun "luotettavuudesta". Usko seuraa perästä siinäkin, koska materiaalisille todisteille näyttää olevan niin kova, suorastaan primaari, tarve.

Epäilen, näin humanisti-agnostikkona, että Nasaretin mies jättäisi David Herzogin stadikan keikan suosiolla väliin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämän blogin kommentit käyvät moderoinnin kautta ennen julkaisua.