Kansalaiskurin dosentti ja terveen kansakunnan valmentaminen

Kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth on kaikesta päätellen fiksu mies, joka on kouluttanut itseään ja edennyt akateemisessa maailmassa hyvinkin korkealle. Se ei muuta miksikään sitä, että oman ilmoituksensa mukaan Munkkiniemessä kirjoittava Ehrnrooth esittää Ylen kolumnissaan 21.10. (http://yle.fi/uutiset/3-9245617) ajatuksia, joiden sisäistä sekamelskaa en voi kuin ihmetellä.

Lyhyesti sanoen, Ehrnroothin perusargumentti on, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka tasaa isoimpia tuloeroja ja tekee työttömänkin elämisen mahdolliseksi, on taloudellisesti mutta ennen muuta moraalisesti väärä ellei suorastaan paha, sanan liki metafyyisessä latauksessa. Paha poistuu poistamalla sosiaalituet ja pakottamalla työhön.

Jos tuo kuulosti turhan jyrkältä tulkinnalta Ehrnroothin lääkkeistä, on tarkasteltava mitä E. itse sanoo. Hänen pääargumentillaan vaikuttaa olevan kaksi taustaoletusta, jotka siteeraan suoraan dosentin kolumnista:

1."(Hyvinvointivaltio) on työväenliikkeen linnakkeissa tietoisesti rakennettu keino ulosmitata työnantajilta ja paremmin ansaitsevalta keskiluokalta kaikki mikä tulonsiirtojen avulla irti saadaan. Nyt esimerkiksi asumistukeen kuluu 1,7 miljardia vuodessa ja edunsaajia on 800 000 henkeä eli 60 prosenttia vuokralla asuvista. Tästä ja monista muista alun perin väliaikaisiksi tarkoitetuista puutteenalaisten avustuksista on tullut kohtalaisen hyvinkin pärjäävien pysyviä luontaisetuja, joita niihin oikeutetut käyttävät surutta hyväkseen."

2. "Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia. Sillä tavoin – hyvin toimintaan sitouttamalla – valmennetaan tervettä, elinvoimaista, osaavaa ja kyvykästä kansakuntaa, jonka jäsenet voivat menestyä myös globaalissa kilpailussa."

Oletuksesta numero 1:
E. siis sanoo, että pitkäaikainen pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu ay-liikkeen tekemään tietoiseen ja tahalliseen varkauteen, jossa marionettiduunareita ohjailevat ay-pomot kääntävät ahkerien ja vastuullisten yrittäjien ja valkokaulusluokan ansaitsemat rahat. Tuloksena kaiketi se lohduton ja moraaliton kurjala, jossa minustakin on tullut tällainen limainen Klonkku. Anteeksi halpa ja kökkö ironia, mutta se on samaa karkeaa ja vääristävää tasoa kuin Jari E:n tekstissään rakentama olkiukkoyhteiskuntaväite.

Jari E. siteeraa varmaankin ihan oikein nuo asumistukiluvut. Minustakin ne ovat liian suuria. Mutta ne herättävät Jari E:ssa eri ajatuksia kuin minussa. E. näkee niissä satoja tuhansia suomalaisia, ovelia kyynikkoja, jotka omatunto jäissä kuppaavat järjestelmän porsaanreikiä. Minä sen sijaan näen noissa luvuissa kysymyksen "onko asuntopolitiikassamme jotain pahasti pielessä?".

Oletuksesta numero 2:
Kolumnin aiemmassa kohdassa selviää, että E:n mielestä elämme ’sosialismissa’, joka on ei-tavoiteltava tila. Sitä se on myös minun mielestäni, mutta toisin kuin E., minä en juuri sosialismia näe kun katson ympärilleni tässä maassa, jossa startuppia, konsernia ja burgeripaikkoja on joka nurkalla ja persut ovat hallituksessa.

Joka tapauksessa on perin kummallista, että E. esittää työttömille "velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia". Tuossa nimittäin haisee, ei ainoastaan sosialismi, vaan suorastaan Neuvostoliitto. Siellähän ei työttömyyttä siedetty eikä sitä ollut, koska siellä vallitsi ehnroothilainen näkemys työn vapauttavasta merkityksestä ihmiselle. Jos et saanut itsellesi muuten työtä, valtio järjesti sinulle aivan varmasti velvoittavan työllistymissopimuksen tarjouksena, josta ei voinut kieltäytyä.

Oletan, että E. ajaa takaa jotain samankaltaista, koska kunnon oikeistokonservatiivina hän tuskin ajattelee, että yritykset velvotettaisiin jollain lailla työllistämään ihmisiä. Käteen jää mustana pekkana oletus, että hän esittää, että Suomen valtio ryhtyisi pakkotyöllistämiseen. En hirveästi pelottelisi demarien sosialismilla, jos itse vihjaakaan tuohon suuntaan, ja niin E. kyllä tekstissään tekee. Jos hän ei itse huomannut, mitä tuli sanottua... no, sen pahempi hänelle.

Yhden asian E. jätti Ylen kolumnistaan pois. Se tuli esille 11.10. Sari Valton puheohjelmassa Ylen Radio 1:ssä. Aiheena oli eriarvoisuus Suomessa ja E:n vastaparina oli köyhyystutkija Maria Ohisalo. Löytyy Areenasta, http://areena.yle.fi/1-3669348. Ohjelman alkumetreillä E. viittaa ihmisten "geneettisiin ominaisuuksiin" eriarvoisuuden yhtenä taustatekijänä, joka on pysyvä ja muuttumaton ja siksi sellainen, että sen vaikutuksia on joutavaa, jopa vahingollista, koettaa sosiaalitaloudella tasoitella. Yhdet vain ovat vähemmän kykeneviä ja siksi vähemmän vauraita, toiset geneettisesti laadukkaampia kykeneviä menestykseen, jota heiltä ei saa estää tulonsiirroilla.

Koska E. puhui nimenomaan geneeistä eli periytyvyydestä, eikä yksilön muista synnynnäisistä ominaisuuksista, jätän pohdintaanne, mihin suuntiin hänen argumentaatiotaan voi viedä suht vähäisellä mielikuvituksella. Liitän kuitenkin tässä yhteydessä radiossa kuultuun geenipuheeseen tuossa kolumnissa E:n kirjauksen "valmennetaan tervettä, elinvoimaista, osaavaa ja kyvykästä kansakuntaa". Osaatte laskea 1+1, aivan varmasti.

E. ei tietenkään kolumnissaan kerro, millä konkretialla tuo "terveen kansakunnan valmennus" tapahtuu tai mitä "velvoittavien henkilökohtaisten työllistämissopimuksien" tekeminen tarkoittaa käytännössä. Valitettavasti sama konkretian täydellinen puuttuminen vaivaa myös kasvatustieteen emeritusprofessorin Kari Uusikylän tuoretta bloggausta (https://kariuusikyla.com/2016/10/24/kenen-suomea-juhlimme-ensi-vuonna/), jonka humanistinen eetos muuten toimii täydellisenä ideologisena vastapoolina Ehrnroothin kansankuri ja -jalostuspuheelle.

Kun maailman- ja ihmiskuvien kamppailu jää täysin ylätasolle, siitä ei ole todellisen poliittisen debatin eväiksi vaan lähinnä sytytysnesteeksi. Valitettavasti.

Suuren tv- ja radiopuheen jälkeen, toinen osa: 3. päivä eli yksi päivä Suuren Mielipidepäivän jälkeen

19.9.2015, 39 tuntia p-hetken jälkeen

Suuri palkansaajien kuviokellunta Rautatientorilla tuli ja meni. Kukaan ei hukkunut, vaikka kenelläkään ei näyttänyt olevan sään edellyttämiä pelastusliivejä. Puolueiden edustajat olivat selvästi katselleet pääministerin eilisen tarinatuokion tarkasti, sen verran tiukasti pidettiin kiinni "ei sanota mitään mitä ei olisi sanottu 6574 kertaa tällä viikolla koska tämä päivä pitää saada pelattua alta pois jotta työmarkkinajohtajat pääsevät viikonloppuna kaikessa rauhassa käymään alustavia neuvotteluja suljettujen ovien takana" -linjasta.

Mutta se olikin ainoa isompi näkyvä seuraus pääministerin puheesta. Puolitoista vuorokautta isällisen puhuttelun jälkeen ay-liike on samassa asennossa kuin ennen sitä, ja tasainen nurina kuuluu kaiken taustalla. Jos kävi eilen Helsingin keskustassa, se ei ollut edes taustalla vaan etualalla.

Kaksi pientä näkyvää seurausta pääministerin puheesta sen sijaan oli, molemmat TV1:n Pressiklubissa illalla 18.9. 

1) Matti "bisnes on aina ookoo, Riku Rantala ei ole ikinä ookoo" Apunen ensin kehui, jopa ylisti, pääministerin puheen sisältöä ja tarpeellisuutta, ja sitten painotti sitä, miten oli reilua ja kohtuullista että Sipilä sai viimeinkin puhua näistä tärkeistä asioista suoraan kansalle, kenenkään häiritsemättä.

Mahtoikohan Apunen tajuta, että hän tuli kuvanneeksi pääministerin ihmisenä, joka pystyy puhumaan vastuullaan olevista asioista selkeästi vain silloin, kun läsnä ei ole ketään, tilassa on hiljaista eikä kukaan kysy häneltä mitään? Että tämmöinen se Juha on? Oli Apusen lauseissa muutakin, lähinnä rähmällään olemiseen, liityvää jota voisi kommentoida, mutta antaa nyt olla.

2) Teatteriammattilainen, Eduskunta- ja Valtuusto-näytelmien tekijä Susanna Kuparinen puolestaan tarttui Sipilän tähän lauseeseen: "Suomalainen kädenpuristus merkitsee enemmän kuin satasivuinen juridinen sopimus." Kuparisen mukaan siinä mentiin höpökansallisesta fiilistelystä jo fasismin puolelle.

Että teatterintekijä tällä tavalla sekoittaa kömpelöt sananlaskuviitteet ja aiheettoman liiottelun tuhoisaan ääriajatteluun - tsot tsot. Ei Sipilästä saa fasistidemagogia, ei edes wannabe-immosta. Hetken aikaa Kuparinen onnistui näyttämään lähes sellaiselta karikatyyrisuvakilta, jolla persut pelottelevat lapsiaan syömään lautasensa tyhjäksi.

Kuparinen puhui paljon kiintoisampia Iltalehdessä 17.9. Lainaan julkaisua:

"Etenkin pääministeri Sipilästä ohjaaja Kuparisella on vahvat mielipiteet. Hän pitää Sipilää täysverisenä populistina, jonka eeduskuntapuheet ovat jääneet mediassa perussuomalaisten aiheuttamien kohujen varjoon.

Kuparisen lähteiden mukaan pääministerillä on vahvoja taustavaikuttajia ja hän on kuunnellut yhteiskuntasopimuksen suunnittelussa etenkin Esko Ahoa ja Matti Vanhasta. Suhteet ovat läheiset myös Sitraan.

- Sipilä on marionetti. Hän on tyhjä astia, jolla on tietyt tahot, joihin hän luottaa ja jotka käyttävät häntä erilaisten päämäärien saavuttamiseen. Tyhmähän Sipilä ei ole, hän on viekas kuin Saatana. On vaarallista, että ollaan luotu tällainen systeemi, missä pääministerillä on kaikki valta, ohjaaja arvostelee." 

Arvelen, että tuossa on jokin totuus, sen verran paljon etenkin Vanhanen on ollut viime viikkoina selittämässä asioita, joista Sipilän olisi pitänyt puhua. Ahokin on tullut enemmän esille kuin vuosiin. Molemmat ovat aiemmin pääministereinä ajaneet hyvin sipilämäisiä tavoitteita, Aho omaa yhteiskuntasopimustaan ja Vanhanen työreformia. Nykyhallituksen paketti on oikeastaan yhdistelmä näistä, joten teoria siitä, että rivihessusta yhtäkkiä puolueen johtoon noussut (nostettu?) Sipilä olisi bulvaani keskustan vanhoille ja EK:n nykyisille tavoitteille vaikuttaa uskottavalta, ainakin tiettyyn rajaan saakka.

Kun Sipilän puheesta kansalle on kulunut puolitoista vuorokautta, näen tällä hetkellä neljä eri taudinkuvaa ja reseptiä Suomen taloutta koskevassa julkisessa keskustelussa:

1) Hallituksen, Nalle Wahlroosin ja Nordean pääekonomisti Aki Kangasharjun kuva: Suomi on menossa helvettiin, pohja putoaa pois nyt, velkaa on aivan liikaa ja palkat liian korkeita Lääkkeiksi kelpaavat vain kovat leikkaukset, kiristykset, palkkojen alentaminen, työaikojen pidentäminen ja kolmikannan hajottaminen.

2) Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kuva: ongelmien perimmäinen syy siinä, että rakenteelliset muutokset ja heikko taloussuhdanne osuneet samaan aikaan; Nokian nopea romahdus ja metsäteollisuuden kuihtuminen. Lisäksi kysynnän väheneminen euroalueella ja Venäjän taantumasta + pakotteet. Vinossa oleva väestöpyramidi. Lääkkeet: työehtojen yleissitovuuden löysentäminen, työttömyyskorvausten kiristäminen, työvoiman helpompi liikkuminen provinsseista sinne missä työt ovat (asunto- ja aluepolitiikka), osaamiseen ja tutkimukseen panostaminen sekä palvelujen tehostaminen (esim sote ja digitalisointi).

3) Sixten Korkmanin, Mika Pantzarin ja usean muun kotimaisen taloustutkijan kuva: julkinen velka on Euroopan keskitasoa; ongelman ytimen muodostavat kapea ja vanhentunut vientipaletti yhdessä vinon väestörakenteen ja eräiden muiden vanhentuneiden rakenteiden kanssa. Lääkkeiksi maltillisia leikkauksia ja säästöjä, uutta korkean jalostusasteen tuotteiden ja immateriaalihyödykkeiden vientiä, koulutuksen ja tutkimuksen ja tuotteistamisen tehostamista, työelämän tuottavuuden lisäämistä johtamista parantamalla, maahanmuuttoa, pitkäaikaista palkkamalttia, työelämän joustojen kehittämistä ja digitalisointia.

4) Vasemmiston kuva: ongelmana ovat ahneet yritykset ja osinkojen saajat ja veroparatiisit; myös vientituotepalettia pitäisi uusia. Lääkkeksi isoja uusia investointeja vaikka lisää velkaa ottamalla. Kolmikannasta ei luovuta, eikä yleissitovuudesta keskustella.

Että ei se tilannekuva ole yhteinen, vaikka hallitus väittää että olosuhteet ovat kategorisesti jotain tiettyä. Ja tästä se haaste nousee: minkä noista neljästä valitsemme, ketä uskomme, millä perusteilla? Ja kuka lopulta oikeasti päättää ja millä mandaatilla?

Suuren tv- ja radiopuheen jälkeen, 1. päivä

(Piti kirjoittaa vasta muutama päivä puheen jälkeen, jotta puheen vaikutuksista voisi sanoa jotain. Mutta koska hetki on historiallinen, en malta olla leikkimättä live action -kenttäreportteria. Fasten your seat beats, it's going to be a bumpy write.)

17.9.2015, 11 tuntia p-hetkestä

Tutkijat ovat pettyneitä, minä olen pettynyt, uutismedia on pettynyttä. Ei uusia rationaalisia avauksia, ei tunteikasta vetoamista, ei kohonnutta kriisitunnelmaa. Se tunne, kun odotettu hetki olikin juuri täsmälleen sellainen kuin odotettiin. Edes twitter ei räjähtänyt.

Indikaattori: taloustutkija Mika Pantzar sanoi ennen puhetta Ylellä, että ehkä pääministeri esittääkin jonkin uuden avauksen tai myöntää että tuli vähän turhaan hosuttua, otetaan nyt uudelleen neuvotteluaikaa. Tämä on indikaattori siksi, että se oli huumoria jolle muut Pyöreän pöydän panelistit hörähtivät. Puheen toteuma suhteessa tähän:  ks. "antikliimaksi" wikipediasta. 

On tosin niinkin, että puhujan ja puheen antiklimaattisuus oli niin korkeaa tasoa, että se alkoi olla jo klimaattista. Jopa arvostettu Helsingin Sanomat käytti puhetta kommentoidessaan pelättyä sanaa ’teleprompteri’, jota saa samassa tekstikappaleessa pääministerin ja tasavallan presidentin kanssa käyttää vain kriisiolosuhteissa. MOT.

Puheen jälkeen studiossakin kaikki toimivat odostusten mukaan. Lauri jörö, Jyri arrogantti, päätoimittajat hallittuja, Ville hymyilevästi ja Antti tosikosti kriittinen. Eihän näistä saa edes humoristista, pakinatyylistä kirjoitelmaa.

Illan ainoa todellinen pihvi: espoolaiset kätilöt, joiden mukaan duunari osallistuu kyllä talkoisiin, jos talkoot ovat reilut kaikille. Niinpä - mitäs tuosta pitempiä puheita pitämään, pääministeri tai kukaan muukaan. 

Paitsi että huomenna taas pidetään, koska on mielenilmauspäivä. Se on päivä, jolloin palkansaajat ilmaisevat mielensä hallitukselle, joka jo tietää, mikä se mieli on, asioista, jotka hallituksen pääministeri kävi juuri tv:ssä kertomassa sadatta kertaa, vaikka palkansaaja ne jo tiesi. Alan ymmärtää, miksi maailmalla suomalaisia pidetään ei-niin-ihan-ykkösparhaina viestijöinä.

Juhanan lipsahdus

Herkullinen A-Studio tänä iltana. Toimitus oli koostanut vuoden 1991 hallitus- ja devalvaatiokriisiatä mainion koosteen, jonka valossa oli kiintoisaa nähdä, miten 1:1-suhteessa nykydiskurssit ovat tuohon aikaan.

Esko Aho nähtiin puhumassa yhteiskuntasopimuksesta - siis 1991! - ja harmittelemasssa sitä etttä vienti ei vedä koska työn kustannuksia ei saada kevennettyä. Tuolloin talous oli kaatunut Neuvostoliiton, kuten nyt Nokian, mukana. Harvojen munien samaan koriin pistämisen virhe on tehty kahteen kertaan runsaassa 20 vuodessa.

Suomen politiikan ja talouden koneiston oppimiskyky näyttää tässä valossa hitaahkolta.

Mutta ohjelman isoin juttu tuli lähetyksen loppuosassa, jossa Timo Harakka ja Juhana Vartiainen debatoivat tästä uudesta yhteiskuntasopparista. JV puolusti sitkeästi kun TH hyökkäsi ja syytti. Kunnes ihme - JV:n pokka petti.

Harakka oli jankuttanut työajan pidentämisen kritiikkiä ja tuottavuus/työtunnit-skepsistä niin sarjatulella, että Vartiainen puuskahti lopulta että "työaikapuhehan on kiertotie, kun me halutaan puhua työvoimakustannusten alentamisesta."

Teatterin ja kielipelin avoin paljastaminen hätkäytti jopa ex-toimittaja Harakan, jolta ei mitään terävää palautuspalloa tullut. Hetki oli hieno: hallituksen talouskärki toteamassa suorassa lähetyksessä että iskusanat ovat tosiaan vain iskusanoja, joiden avulla koetetaan keventää ihmisten palkkapusseja. 

Se oli arvokas juttu, koska nyt tiedämme mistä yhteiskuntasopparin yhteydessä todella neuvotellaan. Ja kyllä siitä saa ja pitääkin neuvotella, mutta olisi reilua ja oikein sanoa ruma sana niin kuin se on.